Eräs aikamme tunnetuimmista ja arvostetuimmista yhteiskuntafilosofeista, John Rawls, esitteli maailmalle vuonna 1971 ajatusleikin siitä, miten loisimme kaikille parhaan yhteiskunnan. Ajatusleikkiin osallistujat kuvittelevat itsensä tietämättömyyden verhon toiselle puolen; he eivät tiedä, millaisiksi yhteiskunnan jäseniksi he syntyvät. Tässä tilanteessa ihmiset yleensä yrittävät luoda yhteiskunnan, joka olisi mahdollisimman hyvä heikoimmille jäsenilleen, sillä he saattavat syntyä myös siihen asemaan.
Entäpä jos venytämme tietämättömyyden verhon koko ihmiskunnan päälle. Entä jos emme tietäisi keneksi synnymme ja missä synnymme? Emmekö haluaisi silloin mahdollisimman reilut pelisäännöt kaikille, maailman vailla sortoa ja hyväksikäyttöä? Emmekö vaatisi espanjalaisia kalastuslaivueita pois Afrikan vesiltä, jos tietäisimme syntyvämme senegalilaiseen kalastajakylään? Emmekö vastustaisi suomalaisyrityksen puupeltoja Etelä-Amerikassa, jos ne tuhoaisivat kulttuurimme ja elinkeinomme?
Entä jos levitämme ajatusta vielä pidemmälle ja otamme verhon katveeseen koko eläinkunnan. Jos tietäisit huomenna syntyväsi siaksi, tekisitkö nyt jotain toisin? Vaatisitko patoihin kalateitä, jos tietäisit syntyväsi loheksi? Vastustaisitko epätervettä rodunjalostusta, jos tietäisit syntyväsi tähän maailmaan koiranpentuna? Eivätkö kaikki eläimet halua säilyttää elinympäristönsä elinkelpoisena, syntyä itse elinkelpoisina, selvitä hengissä? Elää elämänsä vailla suunnatonta kipua ja kärsimystä.