El\u00e4mme lempivuodenaikaani. Muuttolinnut ovat palanneet, kukat ovat puhjenneet kukkaan ja hiirenkorvat koristavat puiden oksia. Viel\u00e4 ei ole kovin l\u00e4mmin, mutta auringossa seistess\u00e4 voi tulla kuuma. Tuuli on yh\u00e4 kylm\u00e4. Vihreys on vallannut luonnon, sill\u00e4 on tuhat eri s\u00e4vy\u00e4. Kaikki, mik\u00e4 viel\u00e4 muutama viikko sitten oli kuollutta, on nyt palannut eloon. Sateen j\u00e4lkeen maasta nousee viime syksyn lahonneiden lehtien tuoksu.<\/p>\n\n\n\n
Valkovuokkojen t\u00e4plitt\u00e4m\u00e4 koivikko on er\u00e4s kauneimpia n\u00e4kyj\u00e4. Olen aina pit\u00e4nyt valkeita kukkia kaikkein kauneimpina \u2013 kenties juuri siksi, ett\u00e4 ne nostavat lehtien vihreyden parhaiten esiin. Keltaisten leskenlehtien ja voikukkien koristamat pientareet leikkiv\u00e4t auringossa. Vain vilkaisu niihin ja tuntee itsekin hymyilev\u00e4n takaisin auringolle. Hedelm\u00e4puut ovat puhjenneet kukkaan ja niiden valkoiset, purppurat ja vaaleanpunaiset kukat havisevat tuulessa. My\u00f6s vesi on palannut pitk\u00e4n talven j\u00e4lkeen: pienet purot vaeltavat l\u00e4pi metsik\u00f6iden, merelle virtaava vesi kimmelt\u00e4\u00e4 auringossa ja Aurajoen ruskea vesi on vapautunut j\u00e4iden peitosta.<\/p>\n\n\n\n
Pid\u00e4n my\u00f6s muista vuodenajoista. Kes\u00e4ll\u00e4 viile\u00e4sti puhaltava tuuli ja varjon tarjoava puu jaksavat ilahduttaa pitk\u00e4nkin p\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen. Auringossa en ole koskaan viihtynyt ja palan helposti. Kuitenkaan vuoteni ilman kes\u00e4ist\u00e4 auringonpaistetta, varsinkaan aallokossa, ei olisi t\u00e4ydellinen. Kes\u00e4ll\u00e4 kypsyv\u00e4t mansikat, mustikat ja herukat. Hyttyset valloittavat maailman ja punkit piileskelev\u00e4t pusikoissa, villi luonto muistuttaa j\u00e4lleen olemassaolostaan. Kes\u00e4 on kuitenkin jo kyps\u00e4, eik\u00e4 sen varovaisia ensiaskeleita voi seurata kuten kev\u00e4\u00e4n. Kaikki on niin varmaa. Vaikka mik\u00e4\u00e4n ei tietenk\u00e4\u00e4n ole ep\u00e4varmempaa, kuin suomalainen suvi. Kaikesta t\u00e4st\u00e4 huolimatta kes\u00e4 on, se ei saavu kuin varkain, lehti lehdelt\u00e4, ilonpilkahdus toistaan seuraten.<\/p>\n\n\n\n
En muista koskaan nauttineeni syksyst\u00e4 niin paljon kuin viimeksi. L\u00e4hestyv\u00e4t kirjoitukset antoivat syyn ottaa kirjan mukaan ja l\u00e4hte\u00e4 tuntikausiksi ulos vaeltelemaan. Syksyn miljoonat s\u00e4vyt, eri puulajien omanlaisensa v\u00e4rimaailmat, tuntuvat her\u00e4tt\u00e4v\u00e4t luonnon eloon aivan uudella tavalla. Pitk\u00e4t kes\u00e4n j\u00e4lkeen luonto l\u00f6yt\u00e4\u00e4 taas el\u00e4m\u00e4n k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolet. El\u00e4m\u00e4 ja kuolema kulkevat sovussa rintarinnan. Kuolema ei ole surullinen, vain hieman haikea, osa el\u00e4m\u00e4n luonnollista kiertokulkua. Etel\u00e4\u00e4n muuttavat linnut palaavat kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 takaisin. Aurajoki ei koskaan ole kauniimpi kuin syksyisin, kun ruskan v\u00e4ritt\u00e4m\u00e4t puut heijastuvat sen ruskeaan pintaan. Jopa marraskuun synkkyys on hurmaava. Tunne, ett\u00e4 olen yksin maailmassa, mutta kuitenkin jokin suurempi ymp\u00e4r\u00f6i minut t\u00e4ysin. Voin vain upota kaikki v\u00e4rit imev\u00e4\u00e4n h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n, kadota, olla olematta.<\/p>\n\n\n\n
Vuoden lopulla arastelevat ensihiutaleet leijailevat maahan hitaasti kuin ep\u00e4varmoina reitist\u00e4\u00e4n, oikeudestaan olla t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Ensihiutaleet eiv\u00e4t koskaan ole pitk\u00e4ik\u00e4isi\u00e4, ne sulavat heti kohdatessaan viel\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4n maan. Silti pienimm\u00e4ll\u00e4 voi olla suurin merkitys, se on kaiken alku. Ensilunta seuraavat hiutaleet peitt\u00e4v\u00e4t alleen el\u00e4m\u00e4n, s\u00e4ilytt\u00e4en sen hengiss\u00e4 kev\u00e4\u00e4seen. Lumen lopulta sulettua sen alta nousevat versot ja esiin k\u00f6mpiv\u00e4t jyrsij\u00e4t. Talvi on el\u00e4m\u00e4n suoja. Lumi itsess\u00e4\u00e4nkin ansaitsee tietenkin my\u00f6s erityismaininnan. Tunnen j\u00e4\u00e4v\u00e4ni usein vaille sanoja kuvaamaan niit\u00e4 kaikkia mahdollisuuksia, mit\u00e4 lumi voikaan olla. Hanki kauniissa petollisuudessaan on mielenkiintoisimpia kulkualustoja. Koko keho j\u00e4nnittyy, ei voi tiet\u00e4\u00e4 kantaako lumi my\u00f6s seuraavalla askeleella. En keksi toista ainetta, jonka luoma \u00e4\u00e4nimaailma olisi yht\u00e4 runsas kuin veden, ja lumi tuo siihen oman lis\u00e4ns\u00e4. Lumi vastaanottaa painon v\u00e4lill\u00e4 aivan hiljaa, v\u00e4lill\u00e4 nitisten kuin henkens\u00e4 h\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Lumen \u00e4\u00e4ni ei koskaan ole sama kahdesti.<\/p>\n\n\n\n
Lumen sulettua maa on paljas, haavoittuvaisempi kuin koskaan. Lumen alta paljastuvat sen talven aikana hautaamat roskat ja katup\u00f6ly valtaa kaupungit. Olisin aivan lohduton alkukev\u00e4\u00e4st\u00e4, ellei ilmassa olisi niin paljon toivoa. El\u00e4m\u00e4 nousee esiin pikkuhiljaa. Ensimm\u00e4iset leskenlehdet ilmestyv\u00e4t, muuttolinnut palaavat ja pensaikoissa k\u00e4y taas kahina. Mutta v\u00e4rit ovat kovia ja aurinko armoton. Pienimm\u00e4tkin virheet paistavat esiin auttamattomasti. Kev\u00e4\u00e4n edetess\u00e4 luonto l\u00f6yt\u00e4\u00e4 armon itse\u00e4\u00e4n kohtaan, se iloitsee pienist\u00e4 asioista. P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 pienet virheet haalistuvat huomaamattomammiksi, kunnes ne katoavat t\u00e4ysin. On helppo olla hyv\u00e4 itse\u00e4\u00e4n ja muita kohtaan, vain ep\u00e4t\u00e4ydellisyys on t\u00e4ydellist\u00e4. Askel on kevyempi kuin koskaan, kev\u00e4t l\u00e4henee kohokohtaansa. Viimein silmut puhkeavat. En voi olla olematta onnellinen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
El\u00e4mme lempivuodenaikaani. Muuttolinnut ovat palanneet, kukat ovat puhjenneet kukkaan ja hiirenkorvat koristavat puiden oksia. Viel\u00e4 ei ole kovin l\u00e4mmin, mutta auringossa seistess\u00e4 voi tulla kuuma. Tuuli on yh\u00e4 kylm\u00e4. Vihreys on vallannut luonnon, sill\u00e4 on tuhat eri s\u00e4vy\u00e4. Kaikki, mik\u00e4 viel\u00e4 muutama viikko sitten oli kuollutta, on nyt palannut eloon. Sateen j\u00e4lkeen maasta nousee viime […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_et_pb_use_builder":"off","_et_pb_old_content":"","_et_gb_content_width":"","footnotes":""},"categories":[17],"tags":[51,55,58,56,47,54,52,53,57],"class_list":["post-181","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esseet","tag-aurajoki","tag-elama","tag-kesa","tag-kevat","tag-kuolema","tag-luonto","tag-syksy","tag-talvi","tag-vuodenajat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/181","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=181"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":182,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/181\/revisions\/182"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=181"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=181"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/saraluotonen.fi\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=181"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}